Tehtävä 5 : Kaavanovelli / vapaamuotoinen novelli (viikko 48)

Sunnuntaiyllätys

Tehtävän tarkoituksena on osata käyttää erilaisia kertomisen muotoja, sekä tehdä tekstistä tiivis ja selkeä kokonaisuus. Tavoitteena on myös oppia perinteinen novellin rakenne, jossa on odotus ja sen täyttyminen.

Deadline: pe 1.12.

On sunnuntai. Hän herää ilman herätyskelloa ja se saa hänet hyvälle tuulelle. Hän katsahtaa ulos ikkunasta. Näkymä on sangen marraskuinen. Harmaata ja sadetta, vai onko se sittenkin räntää. Hän odottaa, että märkä sade vaihtuisi keveäksi pakkaslumeksi, joka valaisee maiseman ja metsänreunan, joka hänen ikkunastaan näkyy. Hän kumartuu silittämään nojatuolissa kerällä nukkuvaa kisssa: "Huomenta Katti Matikainen". Kissa siristää silmiään ja venyttelee, ensin etutassujaan, sitten takajalkojaan ja lopulta se nostaa selkänsä kaarelle, hyppäa alas ja tassuttelee keittiöön vesikupillensa. 

Vielä vuosi sitten Matikaisella oli ollut kaverina toinen kissa. Toisena adventtina Pikku-Kissa oli hypännyt alas parvekkeelta ,eikä koskaan palannut. Hän katseli edelleen metsään ja toivoi, että Pikku-Kissa, joka nimestään huolimatta oli isokokoinen kolli, palaisi kotiin. Metsä näytti tänään erityisen synkältä, männyt huojuivat tuulessa ja kuuset laskivat oksansa sateesta raskaana kohti maata. Vaikka metsä varmasti näytti jonkun mielestä ankealta, oli se hänen mielestään aina kaunis, jopa tänään. 

Viime kesänä hän oli viettänyt yön metsässä, tähtitaivaan alla. Aina välillä hän muistelee kuinka hyvältä metsä tuoksui aamulla kun aurinko alkoi lämmittää ja haihduttaa lehtien pinnalla ollutta yökastetta Myös pienellä nuotiolla keitetty pannukahvi oli maistunut erityisen hyvältä. Ei hän ole eräihminen, mutta luontoihminen kyllä. Siinä on eroa. Hän näki metsässä yöpyessään unta Pikku-Kissasta. Unessa kissa oli tullut hänen jalkojensa päälle nukkumaan ja kehräämään. Uni oli ollut niin todellisen tuntuinen, että välillä hän mietti, oliko Pikku-Kissa ollut siinä oikesati. Hän halusi uskoa niin. 

Keittiöstä alkoi kuulua maukumista. Matikainen ilmoittaa olevansa valmis aamupalalle. Hän tajuaa olleensa ajatuksissaan jo hyvän tovin. Hän karistaa loput unihiekat silmistään ja suuntaa keittiöön. Itselleen hän keittää kahvia ja Matikaiselle maksapateeta. Kissa on hemmoteltu. Puhelin soi ensimmäistä kertaa moneen päivään. Yleensä kaikki yhteydenpidot hoidetaan viesteillä. Soittaja on hänen hyvä ystävänsä, Saara. 

-Huomenta!

-Heippa! Onko sinulla tekemistä tänään? 

-Ei ole mitään suunnitelmia. Mitä mielessä?

-Järjestän muutamalle kavereille brunssin ja ajattelin että sinä voisit tulla myös?

-Tulen mielelläni, kiitos! Kuinka monelta?

-Pääsetkö tunnin päästä? Täällä on sinulle pieni yllätys..

-Mikä yllätys?

-Näet sitten 

-Okei, nähdään pian!

-Heippa!

Mikä voisi olla Saaran mainitsema yllätys, hän mietti mutta ei keksinyt mitään. Toivottavasti ei ainakaan mitään sokkotreffejä. Tai valokuvaamista. Valokuvaus oli hänelle työ, eikä kuulunut rennon sunnuntain suunnitelmiin .Jos hänellä siis olisi suunnitelmia. Hän oli aina vähän huolissaan yllätyksistä mutta päätti olla avoimin mielin. Hän antoi kissalle ruokaa ja suuntasi suihkuun. 

Autossa, matkalla Saaran luoksi, hän kuuntelee Fleetwood Macia, se on hänen suosikkiartisti. Kesken Songbirdin hänet valtaa tunne, että jotain on unohtunut. Tunne on niin voimakas, että hän tekee näyttävän u-käännöksen ja ajaa takaisin kotiin. Kotona on vastassa avonainen ulko-ovi ja Katti Matikainen, joka haistelee jo oven edessä olevaa kuramattoa. Sisälle siitä, hän huutaa kissalle ja huokaisee samalla helpotuksesta. Ovi oli jäänyt lähtiessä auki. Onneksi kissa on arka, eikä ollut päässyt tuon pidemmälle. Häntä kauhistuttaa ajatus siitä, että toinenkin kissa olisi karannut.

Saara asuu kauniissa puutalossa koiransa ja kissansa kanssa. Saara on ruokabloggaaja ja hänen luonaan on aina lupa odottaa pöytää, joka notkuu herkkuja. Keittiön isolle pöydälle on katettu hummusta, tuoretta leipää, hedelmiä, salaattia, hedelmiä, kakkua ja voisarvia, juustoja ja vaikka mitä herkkuja. Saara on taas lunastanut odotukset. Paikalla on heidän yhteisiä ystäviä ja muutama hänelle entuudestaan tuntematon nainen. 

Hän kysyy Saaralta, mikä on hänelle luvattu yllätys. Saara hymyilee leveästi, lähtee viereiseen huoneeseen ja käskee samalla häntä sulkemaan silmänsä. Hän tekee niin ja seisoo keskellä keittiötä tuntien itsensä hölmöksi. Askeleet kertoo, että Saara on palannut ja seisoo hänen edessään. Nyt hänen käsketään ojentamaan kätensä. Käsiin lasketaan jotain kevyttä ja pehmeää. Hän saa luvan avata silmänsä. Hän pitelee käsissään pientä, harmaaraidallista kissanpentua. 

- Se on sinulle. Tai oikeastaan se on Katti Matikaiselle, uusi kaaveri.

Kissa tuoksuu niin hyvältä kuin pieni kissanpentu vaan voi. Hän on ei pysty enää keskittymään mihinkään muuhun kuin pieneen karvapalloon. Ajatukset pyörivät jo kissan nimessä. Ehkä siitä pitäisi tulla Iso-Kissa, hän ajattelee.